Aasiaa

Ajattelin, että tällä kertaa en kerro itsestäni Rouva Kotkotista vaan aaseista. Jonkun mielestä se on kyllä ihan sama asia.

Reilu vuosi sitten minulla oli paha myyräkuume. Ei mikään kiva tauti. Sitten tuli aasikuume. Aasikuume on onneksi vähän toisenlainen. Kuumeen herätti mieheni, joka näytti aasivideoita. Kissavideoitakin meillä on nähty, mutta kissoja meiltä löytyy talosta jo kaksi kappaletta. Pitää varoittaa miestä, ettei jatkossa ihan mitä vaan videoita näytä. Ties mitä meille tulee vielä… Mieheni kertoi miniaaseista ja alkuun meillä oli suunnitelma hankkia sellaisia. Miniaaseja ei kuitenkaan löytynyt sormia napsauttamalla. Minä voin olla joissain asioissa äärimmäisen kärsivällinen, mutta jossain jutuissa pistän vauhdilla tuulemaan ja aloin suunnitella vähän tavallisempia aaseja.

Kävimme aaseja katsomassa ja harkitsimme kuitenkin aika tarkkaan. Vastuu eläimestä on suuri. Aiemmin meillä oli ollut molemmilla hevoset, mutta minun polveni ei kestänyt riittävästi ratsastusta. Yritin kyllä pari vuotta sitä kuntouttaa. Omien hevosten pito on tyyris harrastus, etenkin jos ei voi itse edes harrastaa. Hevosten lähdettyä meillä oli kavioliitotonta elämää pari vuotta.

Halusimme myös tutustua aaseihin paremmin ja kävimme Suomen aasiyhdistyksen aasihoitokurssilla Särkänniemessä viime vuonna. Kurssi on tänäkin vuonna ja suosittelen sitä kaikille aaseista kiinnostuneille. Lue lisää yhdistyksestä täältä.  Kun kerroin ihmisille meneväni vappuaattona aasinhoitokurssille mieheni kanssa, moni epäili minun menevän parisuhdekurssille. Laatuaikaa puolison kanssa aasien parissa! Olihan se vähän kuin parisuhdekurssi. Kivaa kyllä oli. Mahtava porukka oli koolla ja puitteen hyvinkin asialliset Särkänniemessä Koiramäen eläinpuistossa.

Kurssin jälkeen seuraavana päivänä vappunapäivänä meille sitten tulivatkin heti aasit Molly ja Uffe. Onneksi ei ollut pää kipeä, kun aatto oli mennyt Tampereella kurssilla.

Molly on juuri aikuiseksi tullut eli 6 vuotta. Molly on arempi aaseista, mutta myös persompi herkuille. Oma haasteensa on tehdä tuttavuutta, mutta porkkana auttaa. Molly on aasiksi aika jännän värinen, turkki on hyvin ruskea.

 

Uffe on 2 v honkkeli rämäpää. Uffea ei hirveästi mikään pelota ja rohkeasti hän ryntää paikalle, jos tarvitaan ”miestä”.

 

Monella on kokemusta hevosista ja sitä helposti kuvittelee, että aasi on kuin pieni hevonen. Ei muuten ole. Aasi on erilainen.

Aasien suhteen radikaalein ja aasin kehittymistä merkittävästi muokannut tekijä on ympäristö. Ympäristö mistä aasit ovat kotoisin. Jos olet yhtään seuraillut suomalaista kansanperintöä, olet havainnut, että täällä on hirviä kirmaamassa ja jossain tarinoissa on ollut jo hevosia. Aasit ovat loistaneet poissaolollaan Kalevalasta ja muista tarinatuuteista. Poikani tosin kysyi aasit meillä ensimmäisen kerran nähdessään, että onko ne poroja…

Aasit on kotoisin karuista, kuivista ja usein lämpimistä maista. Hevosiin verrattuna aasit juovat vähän. Ilman vettä niitä ei luonnollisestikaan voi pitää. Raikas vesi jatkuvasti saatuna on hyvää hoitoa. Kun hevonen heittää henkensä vedenpuutteesta, karujen maiden aasit vaan jatkaa. Toki rajat ne on aasillakin, eikä me olla ajateltu niitä kokeilla. Ravinnontarvekin on erilaista kuin hevosilla, pääsääntöisesti. Aasin geeniperimä kertoo aasille, että kaikki tarjolla oleva ruoka on syötävä heti. Ihan sama vaikka se ruoka ei koskaan loppuisi. Aasi seisoo ruuaan ääressä niin kauan, kun ruokaa on tarjolla. Tämän takia aasia ei voi päästää ainakaan pitkäksi aikaa tuuhealle laitumelle. Tiedän tästä olevan eriäviäkin mielipiteitä, mutta me ollaan nyt päätetty pitää aasit muualla kuin laitumella.

Kuten tuosta ylläolevasta voi arvata, aasit lihovat helposti. Aasin vatsa kasvaa samaa tahtia kuin meikäläisen hanuri. Muhun on varmaan jostain siirtynyt aasigeeni. Jos satun syömään yhden herkun, sen näkee heti. Ei syyllisestä ilmeestä vaan vartalon mallista. No, jos pysyttäisiin aasiassa. Aito oikea riski aasille on metabolinen oireyhtymä. En ala avaamaan siitä enempää, mutta jos aasille haluaa hyvää, aasin pitää hoikassa kunnossa.

Aasin ruokinnan tekee ainakin meillä haasteelliseksi mieheni lempeys ja Uffen ääni. Uffe on ottanut asiakseen huutaa kovalla äänellä, kun hänen mielestään on ruoka-aika eikä tarjoilu toimi. Ruoka-aikoja on hänen mielestään vaikka kuinka monta päivässä. Toki tasainen ruuan jakaantuminen päivälle on hyvä asia, mutta rajansa kaikelle. Aasien pääravinto on heinä. Sen lisäksi meillä annetaan vitamiinit ja pienen pieni määrä pellettejä mielihyväksi. Joskus aasit saavat herkkuna porkkanaa.

Monelle aasi on sama kuin itsepäisyys. On aasille loukkaus pitää aasia niin tyhmänä kuin se työkaveri, jota aasina pidät. Me olemme vaan niin pöljiä, ettemme tajua miksi aasi reagoi asioihin niinkuin reagoi. Tässä kohtaa tieto ei lisää tuskaa vaan auttaa ymmärtämään. Hevoset ovat kovin reaktiivisia ja hevosten kanssa olleet tietävät, että hevosen pakoreaktio voi olla voimakas. Kun eläin meidän mielestä mitättömästikin syystä säikähtää, saattaa hevonen lähteä pinkomaan karkuun olipa selässä ratsastaja tai ei. Hevosten pakoreaktion takia, hevosten kanssa sattuu välillä vakaviakin onnettomuuksia. Hevosten kohdalla muistetaan, että hevonen on tasankojen, pustien yms. eläin. Hevonen on voimakas ja sen helpoin tapa saaliseläimenä on ollut juosta karkuun. Kun tähän viereen otetaan pienempi aasi, joka asuu vuoristossa myös saaliseläimenä, todetaan, että Darwin on pitänyt tästä asiasta huolta. Ne aasit, jotka vuoristossa saavat päähänsä lähteä pinkomaan jonnekin hädissään, eivät ole jatkamassa sukuaan. Aasi jähmettyy pelästyessään. Siinä sitten odotellaan, joskos pelko menisi pois. Tästä kaikesta voimme kuitenkin vetää johtopäätöksen, että aasi on aika turvallinen eläin. Tätä ominaisuutta onkin käytetty maailmalla mm. ensiratsun ominaisuudessa.

Aaseilla on myös eräs ominaisuus, joka olisi yllättänyt minut, ellen olisi siitä etukäteen kuullut. Aasi on nimittäin hyvä vahtikoira ja karjanpuolustaja. Ennen kuin olin nähnyt tämän ominaisuuden käytännössä pelkäsin, että mitä riistaviettiset koirat (joita joskus voi päästä karkuun tänne meille saakka), metsän pedot ja muut vastaavat voisivat söpöille aaseillemme tehdä. Aasihan hyökkää petojen ja koirien kimppuun. Uffe etenkin ottaa suojelijan roolin vakavasti eikä yhdelläkään koiralla ole mitään asiaa aasiaitaukseen. Monoa tulee ja lujaa! No, kissat käyvät kyllä vähän härnäämässä ja kakkimassa aasien tarhassa, mutta pitävät kyllä huolen, että pääsevät karkuun. Joissain maissa aaseja pidetäänkin esim. lammaslaumojen suojana pedoilta.

Moni kysyy meiltä mitä me aaseilla teemme. No, mitä ihmiset nyt lemmikeillä tekevät? Uffe ja Molly ovat meille täällä tuottamassa jonkinlaista tarkoitusta elämään ihan samalla tavalla kuin muutkin eläimet. Koska eläimillä on rytminsä, ovat ne meidänkin elämään tuoneet rytmiä. Minäkin saan aamulla sen aiemmin tässäkin jutussa mainitun hanurini sängystä ylös reippaasti, kun tiedän Uffen siellä jo huutavan. Heti aamusta osaa aasien takia mennä ulos eikä jää sisälle nyhväämään.

Teen toiste vielä erillisen jutun aasien talvielämästä.

Tässä vielä viimeiseksi mun vastaanotto aasilassa aamuisin. Äänet kantsii pistää päälle. Kuva epäselvä ja tärähtänyt, kuten kuvaajakin. Mutta älä anna sen haitata, ei se haittaa muakaan.

Aasiterveisin

Rouva Kotkot