Olen alkuvuodesta alkaen saanut elää varsinaista luksuselämää. Mulla on nimittäin ollut vapaita viikonloppuja, kun putiikki on ollut talvitauolla. Normaalistihan mun viikonloppu on tosi kiireinen. Lauantaisin hoitelen tuhatta ja sataa asiaa, kun on muka vapaata. Kaikki omat hommat kerääntyy siihen. Sitten sunnuntaisin on putiikki avoinna. Putiikki on avoinna vain klo 12-16, mutta aika paljon hommaa siihenkin liittyy. Kun vielä viikolla hoitelen firman muita asioita (esim. verkkokauppaa), osaan arvostaa näitä viikonloppuvapaita.
Alunperin kuvittelin tekeväni vaikka mitä viikonloppuisin, kun on kerrankin vapaata. No, enhän mä ole mitään järjellistä saanut aikaan. Olen vaan toipunut kiireisestä viime vuodesta. Kyllä mä tietty oikeesti pidän myös putiikkielämästä. Ihan kivaa tavata asiakkaita naamatustenkin.
Viime postauksessa esittelin mekkoja, mutta ajattelin tähän laittaa viikonlopulta kuvia mun normaaleista vetimistä. Näissä hillun täällä päivät pitkät. Pahimmasta vaatteesta en ota kuvaa, sillä siinä on just nyt liian kylmä olla. Se on nimittäin kirkkaankeltainen haalari, jossa on firmojen mainoksia. Opiskelin Lappeenrannassa kauppatieteitä jokunen vuosi sitten ja siitähän mulle jäi muistoksi hyvä haalari. Jotain hyötyä yliopisto-opinnoista!
Mutta tässä pari vaatekuvaa, vähän raskaammissa vetimissä kuin mekot.
Tämä alimmaisin kuva on mun perusvaatetus. Takki on ostettu siivouspäivänä naiselta, joka lopetti ratsastuksen. Tosi mukava pitää päällä. Toppahousut on ollut mulla about ziljoona vuotta. Luottopöksyt! Jalassa on Crocsin toppasaappaat, jotka olen siskolta saanut joskus joululahjaksi. Lämpöiset kuin mitkä ja olen nämä ihan koneessa pessytkin. Se on se kananpaska aika viheläinen aine… Ai niin. Meinasi unohtua. Tyylikkäänä naisena käytän talli/kanala/pupula touhuissa Laura Asleyn kukikkaita hanskoja. Ne on pitkävartiset ja varmaan tarkoitettu ihan vaan ruusujen hoitamiseen, kun on nahkavarret. Kesät talvet niitä käytän.
Ylempänä oleva iso musta takki on mun vanha talviratsastustakki. Ostettu jostain alelaarista. En oikein ole mustien vaatteiden ystävä. Mieluiten pitäisi olla jotain oikein värikästä, mutta eihän sellaisia löydy mistään.
Yksi mistä olen haaveillut, on kunnon toppahaalari. Aiemmassa elämässä mulla oli asiallinen K-Raudasta ostettu perushaalari. Kävin tänä talvena haalareita katsomassa, mutta niissä on kaikenmaailman hienouksia, ettei ne mulle soveltuneet. En tarvitse tuhatta taskua enkä varsinkaan niitä kiristysjuttuja lahkeisiin. En möyri lumessa ja noi saappaat pitää saada mahtumaan lahkeiden sisään. Jossain kaupassa oli vähän söpömpää pilkkihaalaria naisille. Arvatkaa vaan mahtuiko mun hanuri sinne? Oikein. Ei mahtunut. Sitten kun ottaa miesten mallin, jonne hanuri lopulta mahtuu, onkin ylimääräistä hihoissa ja lahkeissa. En ole kuitenkaan mikään kovin lyhyt. Eli en ole löytänyt sopivaa, joten pitää mennä näillä nykyisillä vetimillä toistaiseksi.
Lauantaina aamu alkoi surulla. Nella-pupumme oli menehtynyt. Nella on jo iäkkäämpänä meille tullut kani. Havaitsin aiemmin, että Nella juo paljon ja painoakin oli liikaa (teimme hidasta ruokavaliomuutosta). Perjantai-iltana vaikutti vähän siltä, että Nella näkisi huonosti. Ehkä se oli jo sokea ja muutenkin se oli vaisu. Emme ehtineet sen kanssa eläinlääkäriin. Oma vahva arvioni on, että Nella kuoli diabetekseen. Nella oli siitä mielenkiintoinen kani, ettei se välittänyt toisista kaneistamme, mutta kana oli sen paras kaveri. Nellan tapauksessa saattoi olla hyvä, että yöllä tuli kuolema. Nyt Nellalla on varmasti parempi olla.
Viikonloppuna ei ollut vain surua vaan juhlimme myös mun ”vauvan” 18 v päiviä. Hevonpellossa oli kivaa porukkaa kylässä. Muuten tarjoilut oli asialliset, mutta falafelit epäonnistui. Ensimmäisen kerran kävi niin. Mun kakut (alla) on aina tämmöisiä taidetta ilman aivoja. Hyvin naivistisia. Mutta yleensä ne on kyllä maistuneet aika hyviltä. Tätä en poikkeuksellisesti itse maistanut, kun se ei ollut gluteeniton. En vaan ehtinyt pohjaa tekemään. Välissä oli kuitenkin kermaa, tuorejuustoa, mausteita ja suklaata. Paljon suklaata. Nyt alkoi kuola valua. Olen hulluna suklaaseen.
Sunnuntaina kävimme Messukeskuksessa Helsinki Horse Fair -tapahtumassa. Samaan aikaan siellä oli parit muutkin messut. Messuilla moikattiin tuttuja ja ihasteltiin tietysti eläimiä.
Zen alpakka, tai siis tämä alpakka oli messarin hälinässä niin rauhallinen, että nimesin tyypin Zen alpakaksi.
.
Aaseja moikkaamassa ja Aasiyhdistyksen osastolla piti tietysti käydä.
Otin sitten vielä lopuksi näistä omista aaseista kuvan. Vasemmalla on Molly ja oikealla Uffe. Nämä ovat kyllä tosi hauskoja tyyppejä. Aasithan on tosi rauhallisia eläimiä, mutta lauantaina nämä innostuivat juoksemaan tarhassaan ees taas todella pitkään. Tekee aasien kunnolle hyvää.
Nyt on jo alkanut uusi viikko. Viime viikonloppu jäi muistoihin surullisena, mutta oli siinä paljon kivaakin.
Jaksetaan taas tämä viikko!