Muutoksen tuulia ja heinähommia Hevonpellossa

Eihän tässä mennyt kuin iäisyys edellisestä kirjoituksesta. On ollut paljon tekemistä ja etenkin ajateltavaa.

Iso muutos elämässäni on koskenut työtä. Olimme pyörittäneet Minnan kanssa Kananlentoa kahdestaan hyvässä yhteistyössä puolitoista vuotta. Ihmisinä olemme aika erilaisia, mutta ominaisuutemme täydensivät mukavasti toisiaan. Käytännössä homma oli kuitenkin hieman haasteellista, sillä Minnalla on kotona pieni eläväinen poika, ja putiikki ja verkkokauppa sijaitsevat täällä meidän maatilalla. Minnan perheelle on myös valmistumassa entistä kauemmas uusi koti. Päädyimme siihen, että Minna keskittyy oman firmansa hoitoon ja minä jatkan perheen avustuksella Kananlentoa.

Päätimme keskittyä vain verkkokauppaan ja ottaa putiikkitilan verkkokaupan käyttöön.  Pitkästä aikaa pystyin lepäämään viikonloput ja tekemään muutakin kuin työtä. En ollut tajunnut kuinka väsynyt olin ollut. Tuolla energialla saimmekin sitten talosta vietyä kaatopaikalle viisi kuormallista kaikenlaista roinaa. Hommaa piisaa silti.

Moni ihminen kuitenkin tahtoo nähdä aaseja, kanoja ja pupuja, joten päätimme, että järjestämme erilaisia tapahtumia sopivin välein täällä Hevonpellon-tilalla yleisölle. Kiva tapahtuma olikin Aasipäivät ihan elokuun alussa. Aina jännittää tosi paljon tuleeko paikalle ihmisiä. Olimme toista kertaa mukana Avoimet Aasitilat-päivässä ja kyllä tänne porukkaa löysi oikein mukavasti. Ilman perheen (miehen veljen perhe mukana) apua ei olisi hommasta selvinnyt ja Minnakin oli mukana auttamassa. Saimme palautetta, että tapahtuma oli mukava. Ei meillä mitään sirkushuveja tai pallomeriä ollut tarjolla. Maaseutu ja eläimet on minusta riittävä ohjelma ja monen palautteen mukaan näin olikin. No, oli täällä lounastakin tarjolla, kun minä sitä yötä myöten tein. Joskus jaksaa kummasti vääntää, mutta ei tuollaista jaksaisi kovin usein. Seuraava päivä meni kyllä toipuessa.

Eläinrintamallakin on tapahtunut iso asia. Meidän rakas Nasu-kissamme menehtyi aivan alkukesästä. Nasu on ollut erityisen rakas Herra Kotkotille. Nasu on ollut meidän ensimmäinen yhteinen lemmikkimme ja kovin iso osa meidän elämäämme. Hautasimme Nasun puutarhaan ja istutimme haudalle ruusun. Onneksi elämä voittaa ja iloksemme meille muutti valloittava Arnold. Olisimme mielellämme ottaneet löytökissan tai muun uutta kotia etsivän kissan. Koska meillä on kuitenkin olemassa myös kissa Hemingway eli Hemppa, kokemuksemme perusteella katsoimme parhaaksi ottaa pennun.

Vauva talossa! Eihän sitä enää oikein muistanut millaista se lapsiperhearki oikein onkaan. Meillä oikeasti valvottiin silmät sikkurassa, kun kissa piti meitä öisin valveilla. Kakan kärykin on ollut välillä aika huumaava. Mutta kyllä me ollaan tuijoteltu pientä kissaa ihan lääpällään päivät pitkät. Kesän aikana kisu on tosin jo kasvanut teiniksi. Arnold eli Arska on aikamoisen hurmaava kisu. Pienestä pitäen hän on ollut kovin ketterä. Selkeästi hän on ottanut Herra Kotkotin sydämestä merkittävän paikan. Myös Arnold tuntuu rakastavan Herra Kotkotia.

 

Kesä on ollut kovin hikinen eikä tämä Herrasväki Kotkot ole mikään erityisen ihastunut helteeseen. Meitä on yhdistänyt se, ettei meistä kumpikaan ole innoissaan helteestä eikä meillä toiveloma sisällä rannalla käristymistä. Toki rannalle varjoon on picnicille ehditty. Muutoin on helle on lähinnä väsyttänyt ja aikaansaaminen on ollut surkeaa koko lämpimän ajanjakson. Oisinpa niitä tyyppejä, jotka nauttii helteestä ja saa vielä paljon aikaakin. Minusta on välillä tuntunut, että aivot on yhtä sulaa massaa eikä siellä paljon järki kulje.

Kesän positiivisia juttuja oli heinähommat. Vaikka sato monella seuduin on jäänyt huonoksi, meillä tuli hyvälaatuista heinää riittävästi. Osaa meidän pelloista ei ollenkaan niitetty, kun kaksi aasia ja puput ei hirvittävää määrää heinää tarvitse. Heinähommat on sinällään kivaa, vaikkakin hikistä hommaa. Ärsyttävin puoli asiassa on kelin kyttäys. Viime vuonna saimme vasta elokuussa tehtyä heinät ja kyllä oli armoton stressi. Mitään ei oikein voi suunnitella, kun ei tiedä koska päästää tekemään heinätyöt. Mitä jos sataakin, kun heinä on kaadettu? Onneksi tänä vuonna homma saatiin aika aikaisessa vaiheessa tehtyä ja on voinut ajatella jotain muutakin kuin heinää.

Pelastin traktorin kauhasta pienen hiirulaisenkin (tuolla alempaa on sen kuva).

 

 

 

 

Kesäkuun lopulla vietin myös syntymäpäiviäni.Minulla on aina tapana pitää pienet kahvikekkerit silloin. Ei niin, että omat syntymäpäivät olisi minulle kovin tärkeät. Tärkeintä on aina keksiä hyviä tekosyitä pitää pienet pippalot. Kun joudun syömään gluteenittomasti, on kakkukin gluteeniton. Ihaillen katselen blogeja, joissa tehdään upeita kakkuja. Ei synny meikäläiseltä. Yritän panostaa makuun ja aika usein se tapahtuu laittamalla kakkuun paljon suklaata. Tällä kertaa suklaa oli marsipaanikuorrutuksen alla.

Tätä kirjoittaessa sataa. Tekee hyvää maalle, vaikka sade olisi saanut tulla paljon aikaisemminkin. Mutta tämmöisenä päivänä ei voi oikein ulkonakaan tehdä mitään kovin kummoista, joten pystyy vaikka bloggamaan. Hommaa toki aina riittäisi sisälläkin, mutta päätin unohtaa sen hetkeksi.

Yritän nyt kirjoittaa ihan pian lisää kesän tapahtumista.

Rouva Kotkot