Lomailu on mukavaa, vaikka keväinen talviloma Sallassa ei ehkä ollut tänä vuonna huippuonnistunut. Onneksi oli myös kesäloma!
Alla piiiiiitkä päivitys lomasta Skånessa. Skånen me suomalaiset tietysti tunnemme, kun on naapurimaassa. Kovin usein sitä tulee vaan autollakin vain ajettu Skånen läpi Tanskaan ja siitä vielä pidemmälle mennessä.
Me olemme yleensä kesällä Suomessa ja sitten keväällä/syksyllä saatamme tehdä reissuja ulkomaille. Viime vuonna olimme elo-syyskuun vaihteessa Kaliforniassa. Tämän vuoden teemamme on kuitenkin ollut matkailu ilman lentämistä. Työmatkoilla olemme kyllä joutuneet lentämään tänäkin vuonna. Se mitä tapahtuu ensi vuonna, on sitten eri juttu. Saas nähdä.
Elokuun loma tuli tarpeeseen, sillä helle oli vienyt kesällä voimat aika tyystin. En ole auringossa viihtyvää tyyppiä ja se on ehkä hyväkin asia punahiuksisen pigmentin omaavalle. Elokuussa teimme ensin pienen reissun kotimaassa. Siitä kirjoitan myöhemmin erikseen. Sen jälkeen hoitelimme välissä poikieni muuttoa ja kotihommia. Sen jälkeen koitti vihdoin loma Ruotsissa. Tässä postauksessa keskityn tähän lomaan.
Lomaosake lomailua
Ruotsi, tuo naapurimaa, jonne yleensä tehdään lyhyitä laivareissuja Suomesta. Olen Ruotsissa matkaillut elämäni varrella jokusen kerran laivareissuja pidempään ja töitäkin siellä on tullut tehtyä lähinnä kokousten muodossa. Tällä kertaa kohteena oli Skåne ja siellä pienen pieni Möllen kylä. Kohde valikoitui sillä perusteella, ettei minä eikä Herra Kotkot ole käyneet juuri tuolla alueella.
Paikka vaikutti kuvista katsoen kauniilta ja sieltä löytyi sopiva majoituskin. Käytämme RCI:n vaihtoviikkoja eli meillä on lomaosake, jonka viikon voi vaihtaa maailmalta johonkin toiseen kohteeseen. Lomaosakkeemme ”pisteillä” saamme maailmalla tosi hyvistä hotelleista viikon ja vähän halvemmissa kohteissa meidän viikon pisteillä saa halutessaan montakin viikkoa. Suosituimpia kohteita hyvinä vuodenaikoina on välillä vaikea saada, joten hyvissä ajoin ennen lomaa joutuu aloittamaan kyttäämisen. Esimerkiksi New York on näitä haastavia kohteita. Siellä on myös rajoitettu monessa kohteessa, ettei liian usein voi valita samaa kohdetta. Se on kyllä reilua, jotta mahdollisimman moni pääsee. Joskus meidän loma määräytyy sen mukaan, miten saamme viikon varattua. Viikkoja voi vapautua myös yks kaks yllättäen. Möllen majoitus on todella suosittu ja saimmekin sieltä varattua viikon ulkopuolelta kuumimman lomakauden. Ruotsissa alkoi koulut lomaviikollamme.
Mietimme aikatauluja ja päädyimme ajamaan iltalaivaan Turusta Tukholmaan. Laivareissu ei suuremmin jaksanut innostaa, joten laivalla yksinkertaisesti vain söimme ja nukuimme. Aamulla herätys oli niin aikaisin, ettei siinä ehtinyt aamiasta nauttimaan. Sunnuntaina Tukholmassa aamulla aikaisin liikenne oli kovin rauhallista. Suunnistimme kohti etelää ja Skånea. Emme menneet suoraan Mölleen, vaan olimme varanneet majoituksen ensimmäiseksi yöksi Ystadista.
Gränna ja Amalia Eriksson
Matkalla pysähdyimme ihanassa karkkikaupungissa Grännassä. Gränna on siitä mielenkiintoinen paikka meille, että paikkakunnan maineen takana on merkittävä henkilö nimeltään Amalia Eriksson (puolisoni Herra Kotkotin”oikea” sukunimi). Amalia oli aikamoinen sissi ja hyvä liikenainen. Amalian äiti ja sisarukset kuolivat, kun Amalia oli kymmenen vuotta. Tytöllä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun mennä piiaksi. Sukunimensä hän sai puolisoltaan Herra Erikssonilta. Perhe muutti Grännaan ja Amalia sai tyttären 34-vuotiaana. Viikko tyttären syntymän jälkeen mies kuoli. Ei ihan helppoa elämää! Toimeentulo pienen lapsen kanssa leskenä oli haasteellista. Leskenä Amalia sai pormestarilta erikoisluvan ryhtyä yrittäjäksi. 1800-luvulla ei nainen saanut perustaa yritystä edes edistyneessä Ruotsissa halutessaan. Amalia valmisti punavalkoisia makeisia, polkkakarkkeja. Karkit olivat menestys ja Amalia pystyi elättämään itsensä ja tyttärensä hyvin. Amalia ei koskaan mennyt uudelleen naimisiin vaan keskittyi yritykseensä. Amalia eli 99-vuotiaaksi ja hänen jälkeen tytär johti yritystä. Grännan kaupungissa ei voi olla huomaatta Amalian luomaa karkkia eli kovaa minttukarkkia polkaa. Polkkagrisejä myydään kaikkialla.
Meidänkin putiikin myymät Uffes Polka -polkkakarkit tulevat Grännästä. Kiva oli käydä katsomassa valmistuspaikkaa.
Wallanderin kaupungissa
Makeaan Grännään tutustumisen jälkeen oli mukava tutustua Ystadin kaupunkiin. Emme valitettavasti ehtineet kovin pitkään paikassa olla, vaan hieman sunnuntai-iltana pyörimme kävellen kaupungilla. Majoituspaikkamme oli aivan hurmaava Stationen B & B. Vanhaan punatiiliseen asemarakennukseen on rakennettu raikas majoitustila. Joissakin huoneissa taisi olla yhteinen kylppäri, mutta meillä oli oma kylpyhuone. Huomasi, että täällä oli ajateltu modernia matkailijaa. Sänkyjen vieressä oli pistorasiat juuri oikeassa paikassa (riittävän ylhäällä) ja niitä oli riittävän monta erilaisten härpäkkeiden latausta varten. Minut saa yleensä hotelleissa raivon partaalle jonnekin yöpöydän tai sängyn alle piilotetut pistorasiat. Pahimmillaan joudut ottamaan yövalon pois päältä, että saat puhelimen tai tabletin lataukseen. Olimme etukäteen ilmoittaneet gluteenittomuudesta, joten se oli huomioitu myös aamiaisella. Aamiainen oli ihan asiallinen, mutta ei mikään luksus.
Ystad on tämmöiselle dekkareita lukevalle ja tv:sta katsovalle tietysti Wallanderin kotipaikkakunta. Kuvauksia on vuosien varrella tehty joka puolella kaupunkia ja maaseutua. Jos olisi ollut aikaa, olisi ollut kiva käydä kuvauspaikkoja tarkemminkin katsomassa. Myös majoituspaikkamme on ollut kuvauspaikkana.
Möllestä jatkoimme Skanör med Falsterbohon. Skänörin halusin näyttää Herra Kotkotille. Siellä olen käynyt useamman kerran. Viehättävä pieni kaupunki. Harmi, ettei ihanan Skanörs Gästgifvaregårdin ravintola ollut avoinna lounasaikaan. Siellä on olen syönyt todella hyvää ruokaa aiemmin. Hotellipuolikin on todella viehättävä.
Mölle
Iltapäivällä saavuimme Mölleen, pieneen historialliseen rantakylään. Alunperin Mölle on ollut kalastajakylä, mutta jo 1800-luvulla turismista tuli tärkeä osa kylän elämää. Möllessä ovat viihtyneet monet aikansa julkkikset alkaen kirjallisuuden nobelisti Selma Lagerlöfistä. Ostimme pari kirjaa Möllen historiasta. Jostain syystä ainakin minulle muodostui käsitys, että etenkin naisille oli Möllessä ennen tavallista vapaamielisempi paikka viettää lomaa. Kirjassa kerrottiin aika selkeästi siitä, että esimerkiksi Selma Lagerlöf vietti naisseuralaisensa kanssa aikaa Möllessä (naispari). Myös muuta tuhmuutta harrastettiin. Kyllähän tuollaisen synnin perään piti tietysti myös Pelastusarmeijankin saapua sieluja pelastamaan.
Tämän päivän Mölle on paikka, jossa monella varakkaaalla henkilöllä on kakkoskoti. Siellä on jokunen laadukas hotelli ja ravintola. Kylän ulkopuolella on leirintäalue. Nykymaailman tapaan kaupat ovat kylästä kadonneet. Möllessä pistää silmään, ettei siellä ole kummemmin mainoksia eikä sieltä löydy kebab-ravintoloita tms. Asukkaat elokuun puolessavälissä näyttivät olevan pääosin tyylikkään oloisia harmaapäisiä pariskunta (mitä me siellä tehtiin???!!!) ja yllättävää kyllä varttuneempia naisporukoita. Autoina näkyi olevan todella paljon avoautoja ja iloiseksi yllätyksekseni monella oli Fiat 500 (kuten myös minulla!). Myös Ferrari kuului katukuvaan. Möllessä näyttiin käyvän myös päivävierailulla autoilemalla, mutta siellä einäkynyt normaalia turistikansaa. Ainoastaan Kullabergin majakalla oli perinteisempää turismimeininkiä.
Talot Möllessä ovat kauniita. Moni talo on valkoinen, mutta myös muun värisiä taloja löytyy. Taloista oli myös selkeästi pidetty huolta.
Aamupäivällä kaduilla näkyi ihmisiä kävelemässä tai fillaroimassa kylpytakit päällä rannalle vähän sivummalle. Kivisellä rannalla on laituri, josta pääsee limaisia portaita myöten usein kovin tyrkyiseen veteen. Olen kova uimaan, mutta ei nyt vaan houkutellut. Kesäaikaan rannalla on kaikille ilmaisessa käytössä oleva uima-allas, jossa on todella matala vesi.
Meidän lomakämppä oli Sjöhem-nimisessä talossa ja sitä hoitaa Hotelli Kullaberg. Valitettavasti meillä ei ollut asunnossa parveketta, mutta pihalla oli vapaassa käytössä puutarhapöytiä tuoleineen. Niillä nautimme usein aamiasta tai söimme muutoin. Tuulisimmilla keleillä ymmärsi, miksi suojainen sisäpiha on kiva juttu.
Asunnossa oli tosi iso kylpyhuone, mutta pikkuruinen keittiövarustus. Me tykkäämme tehdä aamupalat itse ja valmistaa paikallisista aineksista ruokaakin. Lomalla en kaipaa täysihoitoon, mutta toki yleensä yksi ateria päivässä syödään ulkona. Kaupassa oli käytävä Höganesissa. Kauppa oli yhtä lähellä, kun meillä on täällä kotonakin lähin kauppa eli yhdeksän kilometrin päässä.
Hoganäs on myös pieni paikka, mutta siellä on kiva ranta. Rannalla on jopa hiekkaa kivien sijasta sekä oikein iso laituri, josta pääsee monesta kohtaa uimaan. Rannalla on jokunen ravintola. Tämä pieni kuntakeskus oli palveluiltaan aika rajoitettu ja veikkaan, että isommille ostoksille mennään lähiseudun suurempiin kaupunkeihin. Paikkakunnalla on kuitenkin todella viehättävä kauppahalli . Siellä kävimme kahvilla useammankin kerran. Gluteenittomalle sieltä löytyi etenkin ihania raakakakkupohjaisia herkkuja. Kauppahallissa on useita putiikkeja, mutta varsinainen ruokakauppa oli keskittynyt lähinnä herkkuihin ja juustoon. Kalaa siellä ei ollut, mutta ilmeisesti ihmiset käyvät hankkimassa kalaherkut kalasavustamosta. Valitettavasti emme sinne itse ehtineet. Tavallisessa ICA:ssakin oli kalatarjonta oikein hyvää ja todella halpaa. Halpuuteen toki vaikuttaa se, että elokuussa 2018 kruunun kurssi oli suomalaiselle hyvin edullinen.
Mölleä ympäröi kukkulat eli Kullaberg-vuori. Kävimme kävelyretkellä kukkuloilla, jotka ovat luonnosuojelualuetta. Ruotsalaisilla on ilmeisen lavea käsitys luonnosuojelualueesta. Alueella liikkuvan karjan (lehmät, lampaat) ymmärsin hyvin, mutta golf-kenttä tuntui vähän hassulta.
Torekov
Jos on katsonut Solsidan elokuvan, tietää mikä paikka on Torekov. Se on nimittäin paikka, jonne Ruotsin raharikkaat tulevat kesällä esittämään köyhää. Elokuvassa Mickan hankaa puukenkiä kuluneeksi ja pistää uudet kylpytakit auton perään, että ne saisi näyttämään vanhalta. Elokuvan mukaan Torekovissa pitää näyttää siltä, että on viettänyt jo sukupolvia siellä kesät.
Mun silmiin talot eivät näyttäneet niin hienoilta kuin Möllessä, mutta olihan paikka sinällään ihan viehättävä pieni kylä. Sieltä löytyi jopa kauppa ja elokuussa näkyi olevan turistejakin. Hugh Grant omistaa ruotsalaisen vaimonsa kanssa alueelta talon ja elokuvassa se on kohkaamisen arvoinen asia. Torekovissa kävimme satamassa syömässä kalaravintolassa lounaan. Paikka oli tältä kaudelta viimeisen päivän tuolloin avoinna.
Kuten Möllessä, niin Torekovissakin kylpytakit päällä hengailtiin katuja pitkin laiturille uimaan. Tai eihän Ruotsissa kukaan tuntunut pitkään uivan, kunhan vaan kävivät kastautumassa. Vesi oli kuitenkin yli 20 asteista lomamme aikaan eli ei se mitään jääkylmää ollut.
En nyt tällä kertaa ehdi kirjoittaa reissusta enempää, mutta seuraavalla kerralla kerron retkestä Tanskaan ja Sofieron linnan puutarhamessuista.
Lomanjälkeisin tunnelmin
Rouva Kotkot