Nyt kun ollaan jo toukokuun loppupuolella voikin muistella huhtikuista ”talvilomaa”.
Kun kelit alkoivat etelässä lämmetä, oli meidän aika lähteä tietysti Lappiin lomalle.
No… siis Herra Kotkotin intohimon perässä me sinne Lappiin mentiin. Asun tyypin kanssa, joka rakastaa urheilulajeista eniten hiihtoa. Hän ei ole penkkiurheilija vaan haluaa liikkua itse ja golfiakin aikoo harrastaa vasta sitten, kun ei pysy itse pallon perässä (vaikka greencard onkin suoritettu). Kun viime lokakuussa satoi hieman lunta, hän teki jo pienen ladun meidän pelloille ja yleensä keväällä hinkkaa yhä pienentyvää latua niin pitkään kuin mahdollista.
Kohteeksi oli päätetty aikaa sitten Salla. Salla siksi, että miehen mukaan siellä on varmasti lunta pitkään. Olimme kerran yöpyneet yhden yön Sallassa. Silloin siellä oli pimeää ja kävimme vain käytännössä nukkumassa matkalla Saariselälle. Joten ei ollut ihan selvää kuvaa paikasta etukäteen.
Pääsimme lähtemään reissuun melko myöhään, sillä mies tuli vasta iltapäivällä Saksasta työmatkalta. En enää edes muista mitä kaikkea tehtävää minulla oli ennen reissua, mutta sen voin sanoa, että haipakkaa oli. Koska pääsimme myöhään matkaan, päätimme olla yötä Kuopiossa. Eipä me Kuopiosta mitään muuta nähty, kuin Scandicin huone ja aamiainen. Gluteenittomia syövälle Scandicin aamiaiset ovat loistavia. Siellä on vegeille ja gluteenittomille oma pöytä jääkaappeineen yms. Oman näkemykseni mukaan muut ketjut on hyvin kaukana tästä.
Sallassa vuokraamamme kämppä oli meille vähän ylimitoitettu, joten matkalaukkummekin saivat oman huoneen ja yksi huone jäi kokonaan käyttämättä. Kolme huussia ja sen päälle sauna suihkuineenkin kyllä riitti. Kämpässä oli kaikki tarvittava, mutta pitähän sitä tietysti lähteä ostamaan seuraavana aamuna mausteet ja muut perustarpeet, plus tietysti ruokaa.
Sallan keskusta on… kompakti. Siellä on normaaliin tapaan ääskauppa ja k-kauppa. Minun silmiini tuo kauppiasvetoinen oli kyllä mukavampi. Se myös yllätti, ettei hinnoissa ollut ”lapinlisää”. Moni tuote oli Lappiin raahattuna edullisempi kuin meillä Sipoossa. Minusta on yleensä ulkomaillakin lomalla hauska tehdä välillä ruokaa itse paikallisista raaka-aineista. Tällä reissulla ei kyllä sitä eksotiikkaa ollut. Ostin kyllä ”porosipsejä”. Ne maistuivat ensin pahvilta, mutta kun ne kostuivat suussa paremmin, ne maistuivat sitten ihan tavalliselta meetwurstisiivuilta. Hinta tosin oli sitten ihan eri luokkaa. Seuraavalla kerralla ostan suosiolla ihan vaan metukkaa.
Sen verran höpsö olen, että otin omien kanojen munia mukaan. Niistä valmistin pizzapiiraan. Eli erottelin kolmesta kanamunasta valkuaiset ja keltuaiset erikseen. Vatkasin valkuaiset vaahdoksi, johon sitten tuikkasin ne keltuaiset. Vähän suolaa ja kymmeneksi minuutiksi pohja kypsymään (tai vähän uunista riippuen on tuo aika). Sen jälkeen laitetaan täytteet päälle pizzan tapaan. Pohjan tomaattikastikseeksi on hyvä esim. tomaattimurska. Kannattaa laittaa paljon, että piiras/pizza pysyy riittävän kosteana. Sitten taas uuniin. Lämpötilaa en muista, mutta oiskos joku 170 astetta hyvä? Päällysistä riippuu miltä maistuu. Sallassa tein jauhelihasta vähän texmex-tyyliin. Kuten huomaa, olen aika luova ruuanlaittaja…
Lunta Sallassa riitti, vaikka sielläkin oli todella lämmintä. Käytännössä koko loman ajan siellä paistoi aurinko ja parhaimmillaan lämmintä oli 12 astetta. Lumet romahtelivat katoilta ja ulkoa kuului kuin vesisateen ääni, koska niin vuolaasti lumi suli. Herra Kotkot kävi aamuisin hiihtämässä. Me käytämme samoja suksia ja monoja, kun olemme yhtä pitkiä ja jalkakin mahtuu samaan muottiin. Toiset sukset kuitenkin hajosivat, joten minä sain hyvän tekosyyn olla hiihtämättä. Suksien hajottaja en ollut minä… oikeesti! Lapsena inhosin hiihtämistä eikä minulla koskaan kunnon suksia ollutkaan. Joitakin vuosia sitten kyllä aloin taas hiihtää satunnaisesti lomilla uudelleen. Mutta se oli Saariselällä. Kyllä sillä paikalla on merkitystä. On ihan eri asia hiihtää Saariselällä Laanilaan baariin, kun jossain Sallassa samoilla pitkin poikin.
Yksi asia joka kummastutti oli se, että tuolla Sallassa kävellessä, eivät ihmiset tervehtineet. Laduilla kuulemma vanhemmat ihmiset tervehtivät sentään. Täällä Sipoossa kotia lähellä moikkaan kaikki vastaantulijat ja aika kiltisti minua tervehditään takaisinkin. Tähän aikaan vuodesta osa paikoista oli jo sulkeutunut ja vain jokunen palvelu oli avoinna. Ihmisiä oli todella vähän. Omituista, kun ne vähätkään ihmiset eivät noteeranneet toisiaan. Eikä se ollut itsestäänselvyys palveluidenkaan suhteen. Kun toiseksi työkseen neuvoo putiikista haaveilevia ja korostaa palvelun merkitystä aseena esim. verkkokauppojen taholta tulevaan kilpailuun, niin tuntuu aika tyhmältä mennä kauppaan, jossa kolmella henkilöllä on tärkeämpää laittaa kenkiä hyllyyn kuin tervehtiä. Sama yritys näkyi laittaneen lehteen iso ilmoituksen, jossa se markkinoi syntymäpäiväänsä ja sen tapahtumia seuraavaksi päiväksi. Olin juuri ostanut kivasta pienestä Putiikki Sallasta hauskan hameen ystävälliseltä kauppiaalta ja olisin saattanut ostaa jotain toisestakin kaupasta jotain. En sitten viitsinyt vaivata tämän toisen kaupan myyjiä ostohaluillani. On oikeasti ärsyttävää, kun tuolla lailla työ paukkaa häiritsemään lomaa. No, oikeesti mä olisin ihan tavallisenakin asiakkaana ärsyyntynyt. Tuosta Putiikki Sallasta vielä sen verran, että siellä oli kivan putiikinpitäjän lisäksi yllättävän hyvä valikoima. Sallassahan on tosi vähän asukkaita ja varmasti turistien vaikutus on merkittävä. Vaatteita tullaan hakemaan kauampaakin.
Sallassa ei tähän aikaan vuodesta oikeasti ollut minulle paljoakaan tekemistä. Katson aika vähän telkkaria, mutta Sallassa sitä tuli harrastettua paljon… todella paljon. Vähän tuli funtsittua omia juttuja ja sitten käytiin pidemmillä kävelyillä. Paikallinen ”kylpyläkin” tuli testattua. Allas oli liian matala perinteiseen vesijuoksuun, joten oli oikeasti vaan pakko juosta siinä altaassa. Onneksi ei ollut yleisöä. Sieltä puuttui myös höyrysauna. Ei saa perustaa mukakylpylää, jossa ei ole edes höyrysaunaa! Höyrysauna on kaikista parasta kylpylöissä ja fiksuissa uimahalleissa. Elämän ihania nautintoja.
Pakko tunnustaa, että oli aika tylsää. Me Herra Kotkotin kanssa teemme hyvin paljon kotoa käsin töitä, syömme lounaan ja päivällisen yhdessä (yleensä mun tekemää) ja täällä ei hirveästi toisia ihmisiä näe. Niin paljon kuin minä arjestani oikeasti tykkäänkin, niin loma tätä samaa ei ollut ehkä kaikista parasta lomaa. Kun asumme böndellä, menemme usein kaupunkiin lomalle. Herra Kotkot ei ole niin sosiaalinen kuin minä ja hän saa työssään koti- ja ulkomailla tavata ihmisiä ihan tarpeeksi. Mutta kyllä hänkin päätyi siihen, että ehkä Salla ei välttämättä ole meidän seuraava lomakohde.
Unohdin ja pitää lisätä tähän väliin, että käytiinhän me Rukallakin pyörähtämässä. Tosin sielläkin oli tylsää. Ehkä kuitenkin astetta vähemmän tylsää, kun sai sitten häpeilemättä tuijottaa ihmisiä. Siellä nimittäin oli ihmisiä sentään enemmän kuin Sallassa.
Poropuistossa käytiin tapaamassa yksisarvista…
Tyypillistä lomaa oli tietysti myös se, että aasit karkasivat ja verkkokaupan toimituksia hoitavat aikuiset poikani sairastuivat. Aasit saatiin kyllä nopeasti takaisin (aasit eivät voi vastustaa sapuskaa) ja pojatkin saivat hoidettua työt puolikuntoisina. Mutta ainahan sitä vähän stressiä pukkaa noissa tilanteissa.
Lähdimme perjantaina laskeutumaan etelään yhden yön taktiikalla. Juuri sopivasti Sallassa alkoi pyryttää, kun koko viikko oli ollut upea keli.
Takaisin tullessa pysähdyttiin Kuopion Matkuksessa (tietämättömille tiedoksi, että se on Ikean vieressä oleva ostoskeskus). Sekin oli tylsä.
Kelikin oli aika tylsä matkalla, mutta onneksi päästiin Jyväskylään. Jyväskylä on ollut Tampereen ja Lappeenrannan lisäksi aina mun suosikkikaupunkejani. Olen ravannut siellä aikoinaan työ takia aika lailla. Nyt käyn vaan vapaa-ajalla ja aina olen pitänyt. Jyväskylässä paistoi aurinko, oli perjantai eikä meilläkään ollut minnekään kiire. Jostain syystä juuri Jyväskylässä mun pitää päästä Hemingwayhin. Ei se ole mitenkään erikoinen, ihan tavallinen ketjukuppila. Ehkä siinä on parasta se, ettei se ole muutettu kummemmin näiden vuosien aikana. Aina jos vaan ehdin, käyn siellä lasillisella. Ilta Jyväskylässä oli ihan mukava, ei mitään kummallista, mutta pelkästään ihmisten näkeminen piristi kummasti.
Ennen lähtöä Jyväskylästä kävimme vielä Toivolan Vanhassa Pihassa. Keskellä kaupunkia on vanhoja rakennuksia, jotka muodostavat symppiksen ja erilaisen ”ostarin”. Kesällä on myös aitat käytössä ja varmasti vilkkaampaa. Nyt kävimme kivassa Kahvila Muistossa ja teimme vähän ostoksia Vanhassa synnytyslaitoksessa sijaitsevassa Titityy-lankakaupassa. Lankakauppa on aivan hurmaava. En voinut vastustaa ihania lankoja, vaikka niitä on talo pullollaan jo ennestään. Myös visuaalisesti lankakauppa oli hieno. Ostimme myös putiikkiin Manalanpajasta ovenkahvan. Olin kyllä tyytyväinen, että ennen lähtöä kotiin käytiin tutustumassa tuohon paikkaan. Toivottavasti mahdollisimman moni käy tutustumassa ja varsinkin shoppailemassa tuolla. Shoppailulla varmistetaan, että putiikit ovat tuolla jatkossakin.
Kotona odotti arki ja yksi erittäin iso muutos elämässäni. Siitä seuraavassa postauksessa.
Tällä kertaa näin tylsänä
Rouva Kotkot