tai sitten ei…
Olen aina pitänyt vaatteilla leikkimisestä. Pienenä piirsin paperinukeille vaatteita ja tein barbeille tosi paljon vaatteita. Lempileikkejäni oli piirtää ihmisiä, joilla oli hauskoja vaatteita. Olen syntynyt 1960-luvulla ja lapsuus kului 1970-luvulla. Vaikka aika ei ollut mitään esihistoriallista, oli kuitenkin suhde tavaraan ja vaatteisiin erilainen kuin nyt. Vaatteet olivat kalliita ja niitä kierrätettiin todella paljon. Muistan oikeastaan aika positiivisena sen, kun viikkotolkulla teininä säästi rahaa johonkin tiettyyn vaatteeseen. Oli mahtava juttu, kun sai vihdoin sen kauan haaveilemansa vaaleanpunaisen collagepaidan. Nykyiseen tahtiin eivät mallistot vaihtuneet, joten ei haitannut vaikka haaveilusta ostoon menikin aikaa. Negatiivinen puoli tuohon aikaan oli se, että aika helposti jollakin toisella saattoi olla samanlainen vaate. Nuorena discoilijana otti kyllä aivoon, jos paikalla oli toinen samanlaisessa vaatteessa.
Ensimmäisellä ulkomaanreissulla 15-vuotiaana ostin heti tietysti Ruotsista vaatteita, jotta olisi saanut vähän erilaista kuin kotikaupungissa. Sen jälkeen Saksa ja Lontoo ovat olleet suosikkipaikkojani vaateostosten suhteen. Kun on tämmöinen isompi ahteri, niin Usa on ollut myös hyvä shoppailupaikka viime vuosina. Siellä ei tarvitse näillä kurveilla peittää itseään muodottomiin halatteihin. Mutta noista nuoruuden vuosista on aikaa, on tullut verkkokaupat ja ihmiset matkustavat paljon enemmän. Vaatekauppojen sarjat ovat pienentyneet ja mallistot vaihtuvat hurjalla vauhdilla.
Itse olen heikkona mekkoihin ja iltapukuihin. Niitä riittää.
Aiemmalla työuralla olin pitkälti jakkupukuihminen. Nykyään hiihtelen mitä omituisimmissa vaatekerroissa. Pitää olla lämmintä eikä niin herkkää likaantumaan. Eläinten kanssa ei oikein mekot toimi arjessa. Nuorempana olin ihan onnessani, kun päätin opiskelut eikä enää tarvinnut käyttää farkkuja. Se oli kuitenkin ollut eräänlainen uniformu tosi pitkään. Minulla oli elämässä varmaan lähes parinkymmen vuoden jakso, jolloin en farkkuja käyttänyt. Nykyään näissä maatilan touhuissa ja vapaa-aikanakin tulee kyllä käytettyä. Mutta kyllä se mieluisin asu edelleen on joku ihana mekko.
Pitääpä ottaa joku päivä kuva tallihaalariasusta ja muistakin arkisista vaatteistani. Tässä kuitenkin viime vuosilta mekkojani. Joku voi tietysti miettiä, että minkä lajin narsisti sitä ollaan, kun omia vaatekuvia tänne blogiin laitetaan. Aikuinen akka! En ole todellakaan mikään trendikäs parikymppinen bloggaaja, mutta kyllä minä itsekin tykkäisin, jos löytäisin blogeja joissa on aikuisia naisia vaatteissa, joista he itse pitävät. Niistä saa minulle sitten mielellään vinkata!
Hauska koiramekko. Alla tyllialushame. Päällä pieni musta bolero.
Värikäs mekko. Kuvassa olen väsynyt pitkästä valvomisesta.
Tumman hopean värinen iltapuku ja musta huivi. Kuva on Linnan juhlat tv-elokuvan kuvauksista, jossa olimme hankkimassa Sipoon Teatterille rahaa. Puku on omani. Elokuvasta lisää tietoa tässä.
Vanha samettinen iltapuku punaisella huivilla ja kengillä.
Pallomekko ja tyllialushame. Kuva kylppäristäni.
Eikös tämä näytä kuin olisin juhannustansseihin menossa? Kuva on otettu juhannuksena Hevonpellossa. Kyllä me mieheni kanssa taidettiin jokunen tanssi tallinylisillä tanssiakin.